Ehostusaineiden historiaa

Värivoiteet
Jo antiikin ajoista lähtien ihoa vaalennettiin erilaisilla seoksilla, jotka olivat myrkyllisiä. Vuonna 1899 Harriet Hubbard Ayer suositteli ensimmäisen kerran nestemäistä seosta värivoiteeksi, mutta sen alle oli käytettävä vaseliinia, jotta iho ei ärsyyntyisi. Vuonna 1923 valmistettiin Compact beauty cake-niminen kiinteä meikkivoide, mutta kiinteiden meikkivoiteiden historian katsotaan alkaneen kunnolla vasta vuonna 1938. Max Factor toi silloin markkinoille Pan cake-tuotteensa. Tällöin värivoiteet olivat melko paksuja ja peittäviä. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan Kirjapaino Oy, 2012)

Vuonna 1954 Gemey toi markkinoille ensimmäisen nestemäisen värivoiteen, Fluid make-upin. Värivoiteiden koostumus alkoi ohentua ja 1980-luvulla värivoiteista tuli myös ns. hoitavia. Sävyttävät kosteusvoiteet saapuivat markkinoille noin vuonna 1970. Maapuuterit, jotka luetaan myös värivoiteisiin kehiteltiin noin vuonna 1981. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan Kirjapaino Oy, 2012)


Kuva 1. Erisävyisiä värivoiteita Linkki kuvaan

Puuterit
Puuterit ovat vanhimpia kaunistavia tuotteita. Niitä pidetään ehostusaineista naisellisimpana, mutta ennen niitä käytettiin salaa. Persiassa ja Egyptissä ovat ensimmäiset merkinnät puutereista vuodelta 2500 eKr. Ihon vaaleutta pidettiin kauneusihanteena ja ihoa vaalennettiin talak-mineraaliseoksella, mikä oli kallista. Tunnettuna puuterin käyttäjänä pidetään Kleopatraa. Roomassa saatettiin puuteroida jopa koko keho, sillä puuterin käyttö oli hyvin runsasta. Siellä käytettiin ihon vaalentamiseen lyijyvalkoista, joka oikeasti mustutti ihoa. Kansannaiset käyttivät tärkkelyspuuteria, joten heidän ihonsa säästyivät vahingoilta. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan Kirjapaino Oy, 2012)

Keskiajalla merkki hienostuneisuudesta oli alabasterin värinen iho. Iholla piti olla väriä todella ohuesti niin, että juodessa nähtiin veren virtaavan kaulan verisuonissa. Puutereihin lisättiin murskattua helmiäistä ja puuterin käyttäjät olivat kuin sokerileivoksia, käyttäessään puuteria paljon. Vielä renesanssin aikana helmiäismurska oli muodikasta. Ludvig XV:n aikana puutereita käytettiin paljon ja kasvoihin laitettiin puuteria, joka sisälsi Blanc d´Espagne-helmiäistä sekä lyijyvalkoista. Ludvig XVI:n hovissa "hukuttauduttiin" puuteriin, kaikki ja kaikkeen käytettiin puuteria. Puuteria levitettiin joutsenuntuvavipalla tai kanintassulla. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan Kirjapaino Oy, 2012)

1800-luvun lopulla puuteria käytettiin tekemään iho mattapintaiseksi eikä enää vain valkaisemaan ihoa. Puuterin käyttö oli edelleen kovin runsasta, mutta valkoisen lisäksi oli myös pinkkiä ja hieman kellertävää puuteria. Vuonna 1863 riisipuutereista ja teatterimeikeistään tuli tunnetuksi Bourjois ja prässätystä puuterista tuli muotiasia. Hyvin hienojakoinen, parfymoitu puuteri keksittiin vuonna 1926, kun taas vuosina 1940-60 Helena Rubinstein keksi silkkipuuterit. Myöhemmin vuonna 1987 puuterimarkkinoille saapui uutuutena Guerlainin kehittämät moniväriset puuteripallot. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan Kirjapaino Oy, 2012)

Kuva 2. Puuteria Linkki kuvaan

Poskipunat
Aiemmin poskipunana käytettiin rasvaseosta, johon sekoitettiin erilaisia väriaineita antamaan punaa. Esimerkiksi antiikin aikana poskipunissa käytettiin punaliitua. Myös miehet käyttivät poskipunia. Poskien punaaminen oli hyvin yleistä renesanssin aikana ja silloin saatettiin punata jopa rinnat. Välillä poskipunaa pidettiin sopimattomana, joten sen käyttö jäi kokonaan pois. Vuonna 1912 markkinoille tulivat poskipunapaperit. Poskipunien valmistus kehittyi ja nykyään punat voivat olla puuterimaisia, voidemaisia, nestemäisiä tai geeliä. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan Kirjapaino Oy, 2012)


Kuva 3. Poskipuna Linkki kuvaan

Huulipunat
Jo Antiikin Egyptissä punattiin huulia, silloin huulipunissa käytettiin seosta, jossa oli hennaa, punaista okraa sekä rautadioksidia. Huulia punattiin seoksien lisäksi ruusunlehdillä ja hennalipeällä. Seokset levitettiin yleensä huulille tikuilla tai ruoholla. Antiikin Kreikassa huulia ei juuri punattu. 1800-luvun lopussa huulipunien väriksi haluttiin punaisen lisäksi mustaa ja vihreää. Joillekkin huulien värjääminen vihreäksi muodostui kohtalokkaaksi, sillä jotkut valmistivat tuotteensa väärin. Raaka-aineena käytettiin myrkyllistä espanjanvihreää, mutta muutaman tusinan kuolleen naisen jälkeen väriaine kiellettiin. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan Kirjapaino Oy, 2012)

Vuonna 1883 markkinoille tuli ensimmäinen varsinainen huulipuikko. Sen muoto oli saucisson eli nakki ja se valmistettiin valaanrasvasta ja manteliöljystä, jonka jälkeen se vielä värjättiin eri aineilla. Huulipuikkoja myytiin silkkipapereissa. Vuonna 1914-1918 huulipunien käyttö lisääntyi ja sitä myöten tuli myös lisää värivaihtoehtoja. Vuosina 1920-1930 huulipunissa käytettiin paljon lakkoja, jotka aiheuttivat ärsytysreaktioita. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan Kirjapaino Oy, 2012)

M. Baudecroux keksi suudelmankestävän huulipunan vuonna 1928. Huulipuna oli pysyvä ja kova, jonka lisäksi se värjäsi huulien limakalvoja. Vuonna 1939 keksittiin huulipuna ja kynsilakka, jotka sointuivat toistensa sävyihin. Huulipunien laatu parani vähitellen ja värit lisääntyivät. 1970-luvulla kiiltävät ja rasvaisemmat punat tulivat muotiin ja Mary Quant markkinoi helmiäispunat. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan Kirjapaino Oy, 2012)

Kuva 4. Erisävyisiä huulipunia Linkki kuvaan

Mascarat
Mascara on saanut nimensä Pohjois-Afrikassa sijaitsevan Macebaratin mukaan. Macebaratissa paimenet suojasivat silmiään tummalla liejulla. Naiset oppivat mascaran käytön miehiltä ja käyttö kulkeutui aina Kleopatraan asti. Mustista pigmenteistä, saippuasta ja vahasta tehtiin ensimmäinen kakkumascara. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan Kirjapaino Oy, 2012)

Rimmel ja Maybelline valmistivat ensimmäisiä mascaran tyyppisiä aineita. Helena Rubinstein kehitti vuonna 1923 voidemaisen mascaran. Vuonna 1933 Ricils toi markkinoille nykyaikaisen kakkumaskaran. Brush-on-tyyppiset mascarat saapuivat markkinoille vasta vuonna 1975. Myöhemmin alettiin valmistaa myös vedenkestäviä mascaroita. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan Kirjapaino Oy, 2012)


Kuva 5. Ripsiväriä Linkki kuvaan

Rajaukset ja luomivärit
Egyptissä silmiä suojattiin ja kaunistettiin silmämeikillä. Historiassa silmämeikkejä on käytetty vähän ja niistä tiedetään vain hieman. 1930-luvulla luomivärejä alettiin valmistaa ja siitä lähtien niitä on kehitetty aina nykyhetkeen asti. Nykyään luomivärejä on puuterimaisia ja voidemaisia, lisäksi on paljon erilaisia silmänrajauskyniä ja kajaaleja. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan Kirjapaino Oy, 2012)



Kuva 6. Luomiväripaletti Linkki kuvaa


Lähteet:
Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan Kirjapaino Oy, 2012






Kirjoittanut: Erika 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti