1800-luku

1800-luvun alku oli romantiikan kautta. Vaaleaa ihoa pidettiin arvokkaana, kun taas ruskettunutta ihoa pidettiin sopimattomana. Vaalea pohjaväri säilyi läpi 1800-luvun ja ehostus oli kevyttä. Liika puuterointi jäi pois, mutta ihoa vaalennettiin edelleen myrkyllisillä sinkki- ja vismuttimetalleilla. Huuli- ja poskipunan käyttöä salattiin ja niistä käytettiin lähinnä vain hieman roosaa sävyä. Silmiä korostettiin mustalla rajauksella ja kulmakarvat olivat laskevat.
(Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012)

1800-luvun puolivälissä Eurooppaan alkoi ilmestyä erilaisia ehostusaineita sekä kauneudenhoitovalmisteita. Poudre de Ritz eli riisipuuteri nousi suureen suosioon. Toinen tunnettu ehostusaine 1800-luvulla oli Rouge Vegetal eli nestemäinen poskipuna. Meikkiaineita alettiin teollistumisen edetessä tutkia laboratorioissa.
(Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012)

Kuva 1. 1800-luvun meikki Linkki kuvaan

1800-luvun loppupuolella puuterin sävy muuttui hieman kellertäväksi tai pinkiksi valkoisen ohella. Puuteria käytettiin runsaasti, mutta ylimääräinen poistettiin säämiskällä. Vuonna 1899 Harriet Hubbard Ayer alkoi suosittelemaan meikkipohjaksi nestemäistä seosta, joka oli valmistettu vedestä, sinkkioksidista, alkoholista, glyserolista sekä elohopeakloridista. Seoksen alle hän suositteli käyttämään vaseliinia, jotta iho ei ärsyyntyisi niin helposti. Poskipunan käyttöä salattiin edelleen ja se oli joko nestemäistä, puuteria tai voidemaista. Poskipunaa valmistettiin myös kotona karmiinista, mansikoista, spriistä ja liivatteesta.
(Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012)

Huulipunaa paheksuttiin ja huulet pureskeltiin rikki, vaikka ne rohtuivatkin sen takia. Ensimmäisen huulipuikko esiteltiin Amsterdamissa vuonna 1883 ja se oli muodoltaan saucisson, eli nakkimakkara. Huulipuikko valmistettiin valaanrasvasta ja manteliöljystä ja siihen laitettiin punaiseksi värjättyä bergamotti-, sitruuna- ja manteliöljyä sekä talkkia.
(Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012)

Tuuheat kulmakarvat olivat muodissa ja ohuisiin kulmakarvoihin neuvottiinkin hieromaan kolme kertaa päivässä valkoviini-mintunlehtiseosta ja illalla öljyä. Kulmakyniä oli saatavilla, mutta silti kulmat tummennettiin hiiltyneellä tulitikulla tai musteella. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012)

Lähteet:
Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012


Kirjoittanut: Erika